Kolmevee neiti aloittaa aamunsa isolla hymyllä,suurella halilla ja aina samoin sanoin, äiti,mä tykkään susta. Sama kuvio toistuu päivän aikana monta kertaa ja vielä viimeisenä illalla ennen nukkumaan menoa...

Ei tarvitse kahdesti miettiä, kannattiko menettää omat eläkekertymät ja oma upea "uraputki" ja jäädä kotiin hoitamaan lapsia.

Vai olisiko ollut mukavampaa uuvuttavan työpäivän jälkeen hakea lapsi päivähoidosta, vain kuullakseen tutun hoitajan kertovan, että lapsesi oppi tänään kävelemään, tänään taas käymään potalla ja tänään kirjoittamaan ja lukemaan.Nyt lapsesi on valmis kouluun, hyvästi lapsuus.

Eipä ole ollut minulla mitään niin tärkeää,että olisin lähtenyt välillä töihin ja vienyt lapset hoitoon. ( Todettakoon, että mielipiteeni koskee omia lapsiani ja minua, en ota kantaa teidän muiden ratkaisuihin, jotka varmasti ovat kohdallane harkittuja ja oikeita) Nyt tietysti moni jo sadattelee, ja laiskanakin pitää, miehen siivellä eläjä.

Molempien lasten kohdalla olen nauttinut kotonaolosta äippäloman ajan, sen jälkeen on jaloissa pyörinyt milloin kenenkin lapsia omien mukana. Miten ihana onkaan aamulla herätä, ottaa juuri herännyt nappula syliin ja aloittaa yhdessä , kaikessa rauhassa, uusi ihana päivä. Niin tosiaan, olenhan toki tehnyt iltatöitä tarpeen mukaan ja väliin viikonloppuna, mutta  olenpa tyytyväinen myt, sillä tytöillä on ihana suhde isiin, jonka kanssa ovat saaneet ihania hetkiä niin, ettei aina äiti ole mukana. Toki koko perheen yhteiset hetket ovat ne kaikkein parhaimmat.

Olen tässä lasten kanssa olemisen ohella tehnyt työtä ja opiskellut sivussa itselle ammatin. Valmistuin vastikään. Syksyllä uudet kujeet ja uudet haasteet, kun aloitan erilaiset, mielenkiintoiset opiskelut.Mieli on pysynyt virkeänä ja aikaa itsellekin on löytynyt.

Odotan jo, että laitan tytöt unille...Äiti, mä tykkään susta! Voi että tuo kuulostaa ihanalta. Palkka tästä päivästä ja tulee muuten puhtaana käteen!!!!!